Mataramin sulttaanikunta

Mataramin sulttaanikunta
1586–1755
lippu
Valtiomuoto	Sulttaanikunta
Monarkki	Gedhe Pamanahan (ensimmäinen) Pakubuwono III (viimeinen)
Ylin ministeri	Raden Adipati Natakusuma (1730-l.)[1]
Väkiluku (1734)	n. 2 miljoonaa[1]
Uskonnot	islam
Seuraaja(t)	Yogyakartan sulttaanikunta Surakartan sulttaanikunta
Infobox OK

Indonesian historia

Varhaiset kuningaskunnat

Tarumanagara (358-669)
Kalingga (500–600-luku)
Srivijaya (650–1377)
Sailendra (800–900-luku)
Sunda (669–1579)
Mataram (752–1006)
Bali (914–1908)
Kahuripan (1006–1045)
Kediri (1045–1221)
Singhasari (1222–1292)
Majapahit (1293–1500)

Sulttaanikuntien aika

Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)

Kolonialismin aika

Alankomaiden Itä-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)

Itsenäisyyden aika

Indonesian vallankumous (1945–1950)
Syyskuun 30. päivän liike (1965)

n · k · m

Mataramin sulttaanikunta oli Keski-Jaavan sisäosia hallinnut valtakunta, joka oli olemassa 1500-luvun loppupuolelta vuoteen 1755. Se oli Indonesian viimeinen aidosti itsenäinen sulttaanikunta ennen hollantilaisten siirtomaakautta.

Mataramin valtakunnan olemassaolo päättyi vuonna 1755 Giantin sopimukseen, jossa se jaettiin Pakubuwono III:n hallitsemaan Surakartaan sekä Hamengkubuwono I:n hallitsemaan Yogyakartaan.^[2]

1. ↑ ^{a b} Laffan 2013, s. 193–195
2. ↑ Gianti Agreement britannica.com. Viitattu 20.6.2020. (englanniksi)